Metsänhoidollisia toimenpiteitä -kirja antaa metsäteollisuuden menestystarinalle toiset kasvot.

Siinä puhuvat ihmiset, joiden elämää tehometsätalouden aiheuttama maiseman muutos on järkyttänyt.

​

”Metsänhoidollisia toimenpiteitä on upea ja mykistävä…kirjasta tuli väkisin mieleen Sofi Oksasen Puhdistus. Molemmat kertovat vaietusta, “varastetusta” historiasta ja kielletyistä tunteista.

Ismo Tuormaa, Suomen luonto 5/2009

Suomalaisen metsäteollisuuden menestys on ollut osa imagoamme, mutta sen kääntöpuolion kätkenyt monta tragediaa, joista puhuminen on ollut tuomittavaa ja häpeällistä.

Sana metsä on joskus tarkoittanut rajaa, äärtä. 50-vuotta kestänyt tehometsätalous on kuitenkin mullistanut niin suomalaisen metsäluonnon kuin luontosuhteenkin. Metsän ääretön valtakunta on kutistunut muutamassa minuutissa läpikäveltäviksi metsäsirpaleiksi ja metsän mahti on typistynyt tuotantopotentiaaliksi. Sanasto on vaihtunut hyötysuhdetta korostavaan kieleen, jossa ikimetsä on yli-ikäinen, vaajatuottoinen, läpipääsemätön

ryteikkö ja aukkohakkuu metsän uudistamista. Enää vain runolliset paikannimet muistuttavat mennestä: Kelokkoaho, Yölamminsuo, Sammalharju.

Olemme alkaneet nimetä paikkoja uudelleen: Kelokkoaho on muuttunut Taimikkoahoksi, Petäjävaara Aurausvaaraksi, Pahankalansärkät näyttävät Rikotunmaansärkiltä, Yölamminsuo Syvienojienpusikolta. Ja olemme yrittäneet nähdä, mihin uusiin käsitteisiin tämä maisema on kääritty: kestävä metsätalous, metsänhoito, kevytmuokkaus, sertifikointi, uudistusala...

Olemme myös  alkaneet mitata metsää minuuteissa. Kuinka kauan kestää kävellä metsän läpi aukolta aukolle tai taimikolle? On kolmen minuutin ja viiden minuutin metsiä, kolmenkymmenen minuutin metsiä hyvin vähän.

​